- Tommi Halkosaari
- 18.5.
- 2 min käytetty lukemiseen
Espoon kaupunginvaltuusto käsitteli 18.5.2026 vuoden 2025 tilinpäätöstä sekä tarkastuslautakunnan arviointikertomusta. Kaupunginvaltuutettu Tommi Halkosaari piti kokouksessa Keskustan ryhmäpuheenvuoron.
Vuoden 2025 tilinpäätös antaa Espoon tilanteesta kaksijakoisen kuvan. Talouden näkökulmasta moni asia onnistui odotettua paremmin: tulos ylitti talousarvion, toimintakulut pysyivät hallinnassa ja kaupungin lainakantaakin saatiin hieman pienennettyä. Se on hyvä saavutus epävarmassa taloustilanteessa.
Samaan aikaan tarkastuslautakunnan arviointikertomus nostaa kuitenkin esiin huolestuttavia kehityskulkuja, joita ei voi sivuuttaa.
Espoon todellinen onnistuminen ei lopulta näy ensisijaisesti tilinpäätöksen riveillä, vaan ihmisten arjessa. Siinä, uskaltaako lapsi mennä kouluun ilman pelkoa kiusaamisesta. Siinä, onko opettajalla aikaa kohdata oppilas ajoissa ennen kuin ongelmat kasvavat liian suuriksi.
Keskustalle erityisen huolestuttavaa on, että lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvät tavoitteet jäivät jälleen osittain saavuttamatta. Kokemus hyvinvoinnista koulussa on heikentynyt, ja samalla myös kiusaamiseen puuttuminen koetaan aiempaa heikommaksi.
Nämä eivät ole vain numeroita tai mittareita paperilla. Ne näkyvät levottomuutena luokissa, henkilöstön uupumisena ja huolena kotien keittiönpöytien ääressä.
Myös henkilöstön turvallisuustilanne herättää vakavaa huolta. Lähes kolmannes työtapaturmista liittyi väkivaltaan tai muuhun järkyttävään tilanteeseen. Asiasta on huomautettu jo useampana vuonna peräkkäin, mutta kehitys ei ole pysähtynyt. Espoon on pystyttävä takaamaan turvallinen työarki myös niille ihmisille, jotka kantavat vastuuta lasten ja nuorten arjesta.
Oppimisen tuen uudistus onnistuttava käytännössä
Lähivuosien suurimpiin muutoksiin kuuluu oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistus. Sen onnistuminen ratkaistaan käytännössä siinä, saako lapsi tarvitsemansa tuen omassa lähikoulussaan vai jääkö hän liian suuren ryhmän keskelle ilman riittävää apua.
Inkluusion pitää tarkoittaa sitä, että tukea tuodaan lapsen luo — ei sitä, että lapsi jätetään yksin pärjäämään.
Samalla resurssit on kohdistettava aidosti tarpeen mukaan eri kouluille. Kaikki koulut eivät ole samanlaisessa tilanteessa, eikä tasa-arvo tarkoita sitä, että kaikille annetaan sama määrä resursseja riippumatta tarpeesta.
Yhteisöllisyys ja toimivat palveluketjut ovat hyvinvoinnin perusta
Espoossa näkyy edelleen ongelmia kaupungin ja hyvinvointialueen rajapinnoissa. Erityisesti vanhus- ja vammaispalveluissa vastuu tuntuu liian usein siirtyvän organisaatiolta toiselle. Lopulta kärsijäksi jää ihminen, joka on jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa.
Palveluketjujen pitää toimia niin, että espoolainen saa apua ilman, että hänen täytyy itse selvittää hallinnollisia rajoja tai etsiä vastuunkantajaa.
Kasvavassa kaupungissa ei myöskään saa unohtaa yhteisöllisyyttä. Espoosta puuttuu edelleen yhteisötaloja ja kohtaamispaikkoja järjestöille ja asukkaille. Monelle juuri paikallinen yhdistys, kerho tai yhteisö on paikka, jossa löytyy ystäviä, vertaistukea ja tunne kuulumisesta johonkin.
Siksi yhteisöllisyyden rakenteisiin kannattaa panostaa yhtä määrätietoisesti kuin betonin ja asfaltin rakentamiseen. Myös osallisuuden lisääminen ja osallistuvan budjetoinnin laajentaminen on otettava aidosti tosissaan.
Elinvoima syntyy yrittäjyydestä ja mahdollisuuksista
Espoon elinvoima ei synny itsestään.
Keskusta vaatii, että esteitä työllistymisen ja yrittäjyyden edestä puretaan määrätietoisesti. Yritykset tarvitsevat tontteja ja tilaa investoida. Perheet tarvitsevat mahdollisuuksia rakentaa ja asua.
Tällä hetkellä sekä yritystonttien että asuntorakentamisen tonttitarjonnassa on selviä ongelmia. Lisäksi maankäyttösopimusten pitkittyminen hidastaa kaupungin kehitystä ja investointeja.
Espoon pitää uskaltaa ratkaista ongelmat ajoissa
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että jos tavoitteet jäävät vuodesta toiseen saavuttamatta, ei riitä että asia vain todetaan vuosittaisessa arviointikertomuksessa.
Valtuuston pitää saada selkeä vastaus siihen, miksi tavoitteet eivät toteutuneet ja mitä aiotaan tehdä toisin.
Espoon pitää olla kaupunki, joka uskaltaa katsoa ongelmia rehellisesti silmiin — ja ratkaista niitä ajoissa ennen kuin niistä tulee suurempia.
Espoon tulee olla aidosti strategiansa mukaisesti lasten ja nuorten pääkaupunki.
