Mia Laiho ja Henrik Vuornos hyökkäävät Länsiväylässä SOte-uudistusta ja keskustan Halkosaaren perusteltuja näkemyksiä vastaan. Ensinnäkin on muistutettava, että sote-uudistuksen loppuunsaattaminen 9 vaalikauden poliittisen tappelun sekä soutamisen ja huopaamisen jälkeen on pitkässä juoksussa lottovoitto joka ikiselle suomalaiselle kaupungille ja kunnalle. Epävarmuus, jossa sosiaali-ja terveyssektorilla on eletty viime vuodet ja vuosikymmenet on nakertanut kaupunkeja myös taloudellisesti. Viime vaalikaudella kokoomuksenkin ollessa hallituksessa tässä ei onnistuttu. Kokoomus ajoi markkinavetoista sote-mallia kuin käärmettä pyssyyn. On hyvä muistaa, että tämä malli ei kestänyt perustuslaillista tarkastelua. Tämän jälkeen kokoomuksen parista koherenttia vaihtoehtoa sote-järjestelmämme uudistamiseksi ei ole kuulunut. Vastuullinen valtionhoitajapuolue tarjoisi koko Suomen kannalta kestävää kokonaisratkaisua, jonka myös suuret kaupungit voivat hyväksyä. Tälläisiä puolueita Suomessa taitaa olla vain hallituksen pöydän ympärillä. Sote-uudistuksen ytimessä ovat tasa-arvoinen ja nopea pääsy perusterveydenhuoltoon, hoidon jatkuvuus ja sosiaali- ja terveystoimen yhdistäminen. Uudistusta tehdään ihminen, ei pörriäinen edellä. Uudistuksen kautta haluamme päästä eroon monien kaupunkiterveysasemien pitkistä jonotusajoista – siitä sote-uudistuksessa yksinkertaisimmillaan on kyse. Suurten kaupunkien sisällä, myös Espoossa on jonotusajoissa jo nyt huomattavia eroja. On hyvä muistaa, että soten siirtyessä leveämmille hartioille myös investointitarpeet pienenevät, kun kunnan ei enää tarvitse tehdä soteen liittyviä investointeja. Espoon kohdalla vaikutusta tasoittanee myös jonkin verran se, että kaupungille jää sote-toiminnasta ihan rahanarvoisia kiinteistöjä, joita se voi myydä tai vuokrata. Tämä ei ole totta monilla muuttotappiokunnilla, joissa monet käsiin jäävät sote-kiinteistöt voivat olla kokolailla arvottomia. Toisin kuin oppositiohurmokseen itsensä lietsoneet Vuornos ja Laiho väittävät, kaupungin mahdollisuudet koulutuksen, liikunnan, kulttuurin, kaupunkisuunnittelun ja elinvoimapalveluiden kehittämiseen pysyvät entisellään. Palveluiden tuottamisen roolit sen sijaan selkeytyvät, kun kaupunki voi keskittyä hyvinvoinnin edistämiseen ja maakunta sosiaali- ja terveyspalveluiden toteuttamiseen valtion rahoittamana. Kaupunkilaisten asema parantuu vahvistuvan demokratian myötä. Esiin nostettu valtionosuusriippuvaisuus on perspektiivikysymys: Espoo saa jatkossa suhteessa paljon valtionosuuksia, koska sillä on keskimääräistä enemmän koulutukseen ym. liittyviä velvoitteita väestön ikärakenteesta johtuen. En usko, että nykyisessä maailmassa yksikään kunta valittaa siitä, että saa paljon valtionosuuksia esim. keskimääräistä suurempien sote-vastuiden vuoksi. Laiho ja Vuornos esittävät kirjoituksessa aiheellisesti huolensa espoolaisten lasten opetuksen turvaamisesta, liikuntapaikkojen saatavuudesta jne. Minäkin olen tästä huolissani. Olen ollut huolissani koko tämän valtuustokauden. Sen vuoksi olen kyseenalaistunut voimakkaasti ne kokoomuksen ajamat jätti-investoinnit niin metroihin kuin muihin mammuttimaisiin liikennehankkeisiin. Olen myös vaatinut, että määritellyistä invetsointikatoista pidetään kiinni. Tai, että veroprosenttia korotettaisiin edes hieman, jotta kaikkein tärkeimmät asiat terveys, koulutus ja vanhustenhoiva olisivat Espoossa kunnossa. Kokoomuksen johdolla näin ei ole kuitenkaan käynyt. Espoo on velkaantunut, investoinnit jatkuu katot paukkuen, veroprosenttia ei ole nostettu ja säästöpaineet näin ollen kohdistettu mm. sivistystoimeen. Ne on niitä arvovalintoja. Riikka Pakarinen Keskustan varapuheenjohtaja, Espoon kaupunginvaltuutettu, valtiovarainministerin erityisavustaja