Kasvun ja oppimisen lautakunnan kokous 26.11.-25

Viimeisimmässä kasvun ja oppimisen lautakunnassa saatiin tiedoksi varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toisen asteen osavuosikatsaukset. Virkamiehet esittelivät vuoden tavoitteiden toteutumista sekä talouden että toiminnan sisällön kannalta. Ihan kaikkia tunnuslukuja ei tietenkään vielä oltu saatu, mutta keskusteltavaa riitti joka tapauksessa.

Kiinnitin keskustelussa huomiota perusopetuksen tavoitteeseen ”Espoon suomenkielisessä opetuksessa oppilaat voivat hyvin”. Meille esitellyssä aineistossa oli kuitenkin joitain huolestuttavia tietoja.

Ensinnäkin paljon poissaolevien oppilaiden määrä jatkaa kasvuaan, toiseksi oppilaskyselyn tulos kysymykseen ”Minua ei kiusata” on heikentynyt ja kolmanneksi koulupsykologien ja kuraattoreiden määrä on edelleen alle tavoitteen. Onneksi kuulimme, että LUVN pyrkii saamaan virat täytettyä.

Saimme selostuksen toimista joilla kaupunki valvoo yksityistä varhaiskasvatusta Espoossa. Meillähän on valtuusto ilmaissut toiveen, että yksityisen varhaiskasvatuksen eli useimmiten palvelusetelipäiväkotien määrä lisääntyisi. Espoo valvoo, että myös yksityiset päiväkodit noudattavat lakia ja lapset saavat hyvää hoitoa ja kasvatusta.

HS uutisoi jokin aika sitten, että päiväkodeissa on luvattoman paljon epäpätevää henkilökuntaa. Suurin puute on pätevistä lastentarhanopettajista. Tämä seikka on huomattu myös Espoon valvontakäynneillä.

Eniten aikaa lautakunta käytti oppilaaksiottoa koskevien linjausten hyväksymiseen. Muutokset perustuivat lähinnä oppimisen tuen uudistukseen. Entiseen tapaan lautakunta päättää eri kouluihin otettavista ryhmistä ja enimmäisoppilasmääristä ja sen jälkeen 1. ja 7. luokalle oppilaalle osoitetaan lähikoulu. Edelleen ratkaisevana tekijänä on lyhyt ja turvallinen koulumatka, mutta jatkossa sisarusperuste otetaan vahvemmin huomioon. Kyselin vielä tarkemmin, miten voi olla mahdollista, että jollain oppilaaksiottoalueella lapsia ohjataan toiseen kouluun aivan lähimmän koulun naapurista. Minulle selitettiin, että peruste kuuluu ”Lyhin ja turvallisin koulumatka kaikille”. Jos siis koulupiirin toisella reunalla on lapsia, joilla ei olisi koulua lähimaillakaan, heidät ohjataan heidän ”lähikouluunsa” ja ne, jotka sattuvat kyllä asumaan koulun naapurissa, mutta joilla on toinen koulu kävelymatkan päässä, lähetetään kauemmas. Tätä periaatetta minun on todella vaikea käsittää ja toivon, ettei tällaisia turhan usein tulisi kohdalle. Onneksi huoltajilla on mahdollisuus valittaa lähikoulun osoittamispäätöksestä, jos se tuntuu kohtuuttomalta.