Valtuustoaloite: Digitaalinen kotiseutumateriaali espoolaisille lapsille ja nuorille

Espoon kaupunginvaltuutettu Tommi Halkosaari on jättänyt kaupunginvaltuuston kokouksessa 4.12.2025 valtuustoaloitteen digitaalisen kotiseutumateriaalin tuottamiseksi espoolaisille lapsille ja nuorille. Aloite etenee viranhaltijoiden valmisteltavaksi, sillä sen allekirjoitti 20 kaupunginvaltuutettua.

Aloitteen tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten tuntemusta omasta kotikaupungista – sen historiasta, nähtävyyksistä, nykytilasta ja tulevaisuuden suunnittelusta. Kotiseututuntemuksen vahvistaminen edistää kotiseutuidentiteettiä, lisää arvostusta omaa kaupunkia kohtaan ja tukee kotoutumista uudelle asuinalueelle, erityisesti lapsille ja nuorille, joiden juuret ovat muualla.

Espoossa on aiemmin julkaistu alakoululaisille suunnattu kirjanen, joka sisälsi kotiseutuaiheista tietoa ja tehtäviä. Nykyisin vastaavan materiaalin tuottaminen digitaalisessa muodossa olisi kustannustehokasta, helposti päivitettävissä kaupungin kehittyessä ja paremmin saavutettavissa opetuksen arjessa. Kaupungin verkkosivuilla on jo runsaasti tietoa Espoosta, mutta suuri osa siitä on suunnattu aikuisille, eikä sitä voi helposti hyödyntää varhaiskasvatuksessa tai kouluopetuksessa.

Aloitteessa ehdotetaan, että digitaalinen kotiseutumateriaali tuotetaan vaiheittain eri ikäryhmille sopivaksi ja monikielisenä, ainakin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Osin materiaalia voitaisiin kääntää myös muille Espoossa yleisesti puhuttaville kielille, jotta se palvelee mahdollisimman laajasti kaikkia espoolaisia lapsia ja nuoria.

– On tärkeää, että espoolaiset lapset ja nuoret tuntevat kotikaupunkinsa, sillä se vahvistaa kotiseutuidentiteettiä ja auttaa osaltaan nuoria juurtumaan Espooseen, sanoo valtuutettu Halkosaari.

Kiitämme aloitteen ideasta ja hyvästä valmistelusta erityisesti Keskustan kasvun- ja oppimisen lautakunnan jäsenenä toimivaa Aili Pesosta. Aloite tulee keväällä vielä myös lautakunnan käsittelyyn.

Talousarvio 2026: tavallisen espoolaisen arki ja lasten hyvinvointi on turvattava

Espoon kaupunginvaltuusto käsitteli 4.12. vuoden 2026 talousarviota.

Keskusta on mukana puolueiden välisessä neuvottelusopimuksessa, jossa ovat mukana kaikki valtuustoryhmät Perussuomalaisia lukuun ottamatta. Osana tätä neuvottelukokonaisuutta tarkastelimme talousarviota ennen kaikkea tavallisten espoolaisten näkökulmasta.

Keskustalle lähtökohta on selkeä: talousarvion on tuettava kohtuullista arkea ja turvattava Espoon kasvu hallitusti ja inhimillisesti. Budjetti ei ole vain talousdokumentti, vaan kuva siitä, millaista Espoota rakennamme.

Espoo – lasten ja nuorten pääkaupunki

Keskusta korosti talousarviokeskustelussa, että Espoon asema lasten ja nuorten pääkaupunkina ei synny juhlapuheilla, vaan arjen valinnoilla. Kasvun ja oppimisen toimialan resurssien suojaaminen oli tämän vuoksi tärkeää. Kun koulun arjesta leikataan, sen huomaa ensimmäisenä tavallinen koululainen – tuntikehyksessä, avustajaresursseissa ja opetuksen laadussa.

Koulutus ei ole kuluerä, vaan investointi tulevaisuuteen. Tämä on Keskustalle johdonmukainen linja.

Jätimme valtuuston käsiteltäväksi myös valtuustoaloitteen lasten ja nuorten kotiseututuntemusta vahvistavan digitaalisen materiaalin kehittämisestä. Espoolaiset lapset hyötyvät siitä, että tuntevat kaupungin, jossa kasvavat – ja digitaalinen toteutus olisi kustannustehokas, saavutettava ja helposti päivitettävä, kertoo valtuustoryhmän puheenjohtaja Tommi Halkosaari.

Kasvun on oltava hallittua ja ihmisen mittakaavassa

Keskusta on pitkään painottanut Espoon kasvun hallintaa ja ihmisen mittakaavassa tapahtuvaa rakentamista. Kaavoituksen tulee vahvistaa asukkaiden viihtyvyyttä, ei ajaa kohti maksimaalista tonttien täyttöastetta. Kaupunki tarvitsee monipuolista asumista, hyviä joukkoliikenneyhteyksiä ja viihtyisiä, turvallisia ympäristöjä.

Espoo voi kasvaa, mutta kasvu ei saa irrottaa juurista – sen tulee vahvistaa niitä, kertoo valtuutettu Jussi Holma.

Kohtuullinen pysäköinti on osa toimivaa arkea

Pysäköinnin maksullisuuden laajentaminen herätti paljon keskustelua. Keskusta korosti, että maksullisuuden on perustuttava todelliseen pysäköintipaineeseen. Vilkkaan asiointialueen tarve on aivan eri asia kuin hiljaisen asuinkadun.

Pysäköinnin maksullistaminen ei saa muuttua tavallisten kotikatujen ylimääräiseksi kustannukseksi. Kun maksetaan, pitää saada vastinetta, linjaa varavaltuutettu Sara Saramäki.

Tyhjät tilat käyttöön – kolmannen sektorin hyväksi

Talousarvion pöytäkirjamerkinnöissä sovittiin selvityksestä, jonka tarkoituksena on kartoittaa kaupungin tyhjät tilat ja niiden käyttömahdollisuudet. Keskusta on pitkään ajanut linjaa, jossa tiloja hyödynnetään tehokkaammin ja tarjotaan kohtuuhintaisia tai maksuttomia ratkaisuja kolmannen sektorin toimijoille.

Moni espoolainen yhdistys ja harrastustoimija odottaa juuri tällaisia käytännönläheisiä toimia, sanoo varavaltuutettu Erja Tikka.

Kulttuuriharrastuksille tarvitaan tilaa – ESKO on hyvä esimerkki

Keskusta nosti esiin myös Espoon sirkus- ja teatterikoulu ESKOn tilatarpeen. Espoo tukee liikuntaharrastuksia laajasti, mutta kaikkien harrastusten ei pidä mahtua samaan muottiin. Taiteen ja kulttuurin harrastajilla on myös oltava toimivat tilat. Tämä on olennainen osa lasten ja nuorten kaupunkia.

Hulevesimaksu vaatii malttia ja kohtuullisuutta

Hulevesimaksun osalta Keskusta on kriittinen ja pidämme tärkeänä, että valmistelua ohjataan pöytäkirjamerkinnöillä selkeämmin kohtuullisuuden suuntaan. Maksun toteutusmalli on vielä epäselvä, eikä sen tule muodostua asukkaille kohtuuttomaksi. Maltillinen ja harkittu valmistelu on tässä välttämätöntä.

Katse kohti pitkäjänteisempää suunnittelua

Toivon, että tulevina vuosina pääsemme pois siitä, että samat leikkausuhat toistuvat budjetista toiseen. Espoo ansaitsee pitkäjänteisemmän taloussuunnittelun – sellaisen, jossa kaupunki kehittyy suunnitelmallisesti ja asukkaiden arki pysyy kohtuullisena, päättää Halkosaari.

Keskustan tavoitteena on rakentaa Espoota, joka kasvaa maltillisesti, on asukkailleen inhimillinen ja jossa talouden ratkaisut ovat reiluja riippumatta asuinalueesta.

Kasvun ja oppimisen lautakunnan kokous 26.11.-25

Viimeisimmässä kasvun ja oppimisen lautakunnassa saatiin tiedoksi varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toisen asteen osavuosikatsaukset. Virkamiehet esittelivät vuoden tavoitteiden toteutumista sekä talouden että toiminnan sisällön kannalta. Ihan kaikkia tunnuslukuja ei tietenkään vielä oltu saatu, mutta keskusteltavaa riitti joka tapauksessa.

Kiinnitin keskustelussa huomiota perusopetuksen tavoitteeseen ”Espoon suomenkielisessä opetuksessa oppilaat voivat hyvin”. Meille esitellyssä aineistossa oli kuitenkin joitain huolestuttavia tietoja.

Ensinnäkin paljon poissaolevien oppilaiden määrä jatkaa kasvuaan, toiseksi oppilaskyselyn tulos kysymykseen ”Minua ei kiusata” on heikentynyt ja kolmanneksi koulupsykologien ja kuraattoreiden määrä on edelleen alle tavoitteen. Onneksi kuulimme, että LUVN pyrkii saamaan virat täytettyä.

Saimme selostuksen toimista joilla kaupunki valvoo yksityistä varhaiskasvatusta Espoossa. Meillähän on valtuusto ilmaissut toiveen, että yksityisen varhaiskasvatuksen eli useimmiten palvelusetelipäiväkotien määrä lisääntyisi. Espoo valvoo, että myös yksityiset päiväkodit noudattavat lakia ja lapset saavat hyvää hoitoa ja kasvatusta.

HS uutisoi jokin aika sitten, että päiväkodeissa on luvattoman paljon epäpätevää henkilökuntaa. Suurin puute on pätevistä lastentarhanopettajista. Tämä seikka on huomattu myös Espoon valvontakäynneillä.

Eniten aikaa lautakunta käytti oppilaaksiottoa koskevien linjausten hyväksymiseen. Muutokset perustuivat lähinnä oppimisen tuen uudistukseen. Entiseen tapaan lautakunta päättää eri kouluihin otettavista ryhmistä ja enimmäisoppilasmääristä ja sen jälkeen 1. ja 7. luokalle oppilaalle osoitetaan lähikoulu. Edelleen ratkaisevana tekijänä on lyhyt ja turvallinen koulumatka, mutta jatkossa sisarusperuste otetaan vahvemmin huomioon. Kyselin vielä tarkemmin, miten voi olla mahdollista, että jollain oppilaaksiottoalueella lapsia ohjataan toiseen kouluun aivan lähimmän koulun naapurista. Minulle selitettiin, että peruste kuuluu ”Lyhin ja turvallisin koulumatka kaikille”. Jos siis koulupiirin toisella reunalla on lapsia, joilla ei olisi koulua lähimaillakaan, heidät ohjataan heidän ”lähikouluunsa” ja ne, jotka sattuvat kyllä asumaan koulun naapurissa, mutta joilla on toinen koulu kävelymatkan päässä, lähetetään kauemmas. Tätä periaatetta minun on todella vaikea käsittää ja toivon, ettei tällaisia turhan usein tulisi kohdalle. Onneksi huoltajilla on mahdollisuus valittaa lähikoulun osoittamispäätöksestä, jos se tuntuu kohtuuttomalta.